Noin viikko sitten yksi ystäväni kysyi ”Oletko onnellinen?”.
Hetken mietin ja vastasin, että OLEN. Kysyin saman kysymyksen takaisin. Sain
vastaukseksi ettei hän muista, koska itse olisi ollut aidosti onnellinen. Se pisti itseni miettimään näitä asioita…
Olen ollut myös itse elämäntilanteessa pitkäänkin, jossa en
ole ollut onnellinen. Muistan myös sen fiiliksen, kun havahtuu siihen, ettei
muista koska on viimeksi ollut onnellinen. Silloin tarvitsee rohkeutta muuttaa
niitä asioita elämässä jotka eivät tee onnelliseksi. Jokaisella on oikeus
terveeseen itsekkyyteen, jos on omasta elämästä ja onnesta kyse. Emme voi elää
kenellekään toiselle tai muulle. Meillä on vain yksi elämä ja siitä on oikeus
nauttia itse ilman syyllisyyden tunnetta, ei niin että teemme oman onnemme
kustannuksella toisia onnelliseksi tai pelkäämme syyllisyyden tunnetta.
On se muutoksen kohde ja onnettomuuden luoja sitten
ihmissuhde, työpaikka, vääränlainen asunto, vanha pyörä tai mikä tahansa,
uskalla muuttaa sitä asiaa!
Monesti näiden asioiden muuttamiseen tarvitsee ainakin lapiollisesta-kottikärrylliseen
voimaa ja rohkeutta, mutta kun sen saa kasattua ja havahtuu elämässään
onnellisuuden tunteeseen, joka valtaa mielen päivittäin pienistä asioista,
tulee hemmetin vahva ja voittaja fiilis. Sitten voi todeta, että onneksi
uskalsin!
Välillä on hyvä muistuttaa itseään asioista mitkä tekevät onnelliseksi
ja olla kiitollinen kaikesta siitä. Ihmisluonne tuppaa monesti unohtamaan
kaiken tämän ja keskittyy vain siihen mitä vielä haluaisi lisää tai olevan
paremmin. Jos siis olet onnellinen nauti siitä, kaikilla näin ei ole.
Nyt esimerkiksi olen erittäin onnellinen siitä, että ulkona
on ihana aurinkoinen kevät ilman ja pääsen lähtemään musiikin kanssa kevyelle
palauttelu hölkälle!
