sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Kisafiilikset pähkinässä

Laji 1 : 10min AMRAP
25m juoksu
10 x Burpee
25m juoksu
15 x KB swing
Tulos : 181 reps , sija 6







Laji 2 : Clean & Jerk ladder
30kg – 40 – 50 – 55 – 60 – 65 – 70 – 75 – 80 – 85kg
Tulos: 70kg (PR) ja 22 mavea, sija 4








Laji 3 : Timecap 15min
Vedessä matkan juoksu
40 x Sandbag 25kg Back squat
30 x Kb snatch 16kg
20 x STOH 12kg
10 x Sandbag olanyliheitto
vedessä matkan juoksu
Tulos 9:49 sija 5







Pitkästä aikaa ehdin raapustaa "kuulumiset", eli ensimmäiset Crossfit-kilpailuni oli 3 viikkoa sitten Hietsu Beach Battle. Heinäkuun loppu ja elokuu meni siis miettiessä suurimmaksi osin vain sitä yhtä tulevaa päivää. Olenko tarpeeksi hyvä, jännitänkö aivan liikaa, pärjäänkö ollenkaan, pärjäisinkö sittenkin hyvin, millaisia kilpakumppaneita saan vastaan, mitä sitä joutuu tekemään, mitä jos tuntuu liian pahalta ja ei kestä kipua tarpeeksi? Kokonaisuudessaan valmistauduin hyvin, vaikka kyseessä oli vaan päivän kisat ja kuormitus kuitenkin hyvin pieni verrattaen kunnon isoihin kisoihin. Viimeinen viikko ennen kilpailuja meni rauhallisesti ottaessa, alku viikosta muutamat maximien haut ja pieniä hikiä pintaan jumppia, kuitenkaan kipeyttämättä paikkoja. Keskityin myös syömiseen ja kehon huoltoon saunomalla + kylmä ja venyttelemällä, että varastot oli tankattuna kaikin tavoin. En varmasti olisi hoitanut kaikkea noin hyvin, ellei olisi tukena jo paljon kisanneita vuosia treenanneita urheilijoita.

Kisoihin ilmoittauduttuani jännitti pirusti, mutta viikkojen mennessä ja reenien kulkiessa jännitys helpotti hetki hetkeltä ja oikeastaan suurin jännitys karisi Lappeenrantaan viikko ennen omia kisojani, koska jännitin aivan hulluna poikaystäväni kilpaillessa. Jännitys voimat loppui siis sinne. Mietinkin omana kisa-aamunani, miksi mua ei jännitä enempää. Ainoa kamala stressi meinasi olla siitä, että en saanut letitettyä hiuksiani niin kuin halusin. Sekin ongelma onneksi ratkesi kisapaikalla. Satu meinaan väänsi niin kisakireet letit, että ei yksikään haituva karannut koko päivän aikana väärään asentoon!
Olin kaikissa lajeissa viimeisien lähtijöiden joukossa, ennen omaa suoritusta ehti siis vakoilla aina hieman muiden taktiikoita ja saada viime hetken vinkkejä. Lajit meni kokonaisuudessaan tasaisen hyvin. Pää pysyi kylmänä ja tein tasaista tahtia suorituksia, en lähtenyt liian vauhdilla. Sitä pelkäsin eniten, että hermoilen ja painan liian kovaa kyytiä ja hyydyn ennen aikojani. Ruokakin maistui koko päivän, niin energia tasot pysyi kohdillaan lajien välissä. Lisäksi oli aivan ihanaa kuulla kaikkien kannustushuutoja sinne omaan keskittyneeseen kuplaan suoritusten aikana. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikille tsemppaajille ja paikalla olijoille, kaikilla oli merkitystä enemmän kuin arvasittekaan!

Kokonaistulokseni oli loppujaan sija 2, samoilla pisteillä sijan 1 kanssa. Voittajalla oli lajista 1 voitto, joten sijoittui ansaitusti ensimmäiseksi. Koen onnistuneeni hyvin ensimmäisiksi kisoiksi, mutta kehitys loppuu tyytyväisyyteen, joten hampaankoloon jäi muun muassa saavuttamaton lajivoitto ja palkintopallin 1 sija. Ensi kerralla siis taas paremmin!
Kisojen jälkeen sain neuvon: ”Ole pois boxilta niin kauan kuin maltat ja vähän päälle, paras olisi kun et menisi sinne viikkoon”. Mietin hetken että aha miksi, koska olisi hirveä hinku päästä tekemään heikkouksia ym… Kuitenkin tein kuten käskettiin ja ensimmäiset 3 päivää en urheillut lainkaan, sitten oli jo fiilis et nyt on niin hyvin levättynä, et pakko päästä liikkumaan. Pyöräilin ja lenkkeilin koiran kanssa loppu viikon, normaalia hyötyliikuntaa siis. Tää oli vapauttava fiilis ja motivaatio oli entistä parempi ja varmempi. Erittäin hyvä veto keholle ja mielelle kokonaisuudessaan.

Nyt treenit sujuu normaaliin tapaan ja kehitellään ohjelmaa heikkouksien pariin, jotta niitä saataisiin hiottua ja kehitystä tulisi. Oman haasteen luo aikatauluttamiseen tämä syksy, jossa on koulu, harjoittelut, oppari ja täysi määrä töitä. Mutta se on vain muutaman kuukauden rutistus ja toivon mukaan sitten on koulun penkki hyvästelty hetkeksi. Se jää vielä nähtäväksi onnistuuko, mutta yritetään! Pieni breikki tulee parin viikon päästä, kun lähdetään Maltalle ottaan iisisti! 

xoxo Mia

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Rentoutumista



















Treeneissä alkoi deload-viikko, kroppa tuntuu melko hyvälle jo muutaman sauna + extra venyttely session jälkeen, mutta nyt viikko mennään kevyesti akkuja lataille, jotta taas jaksaa mennä vielä kovempaa. Oiva aloitus rauhallisempaan menoon, oli tulla viikonlopuksi oleilemaan landelle.


Viimeksi olin kotosalla viettämässä joulua, eli aikalailla tasan puoli vuotta sitten. Tosin olen kyllä perhettäni nähnyt melko säännöllisesti, kun he ovat vierailleet Helsingin päässä. Aina on se kuuluisa KIIRE ja liikaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Nyt kuitenkin olin säästänyt kalenteriin viikonlopun vapaaksi ja lähdin rentoutumaan ”maalle”. Täällä on tullut puuhailtua kaikkea, rakennettu muun muassa keittiööni pöytä. Edellinen lasipintainen kun kohtasi pienen onnettomuuden. Nyt tämän tulevan paksun lankkupöydän, pitäisi sitten kestää vähän paremmin lenteleviä verhotankoja ym. On saunottu, kokkailtu kesäkeittiössä ja oleiltu huvimajassa parantaen maailmaa. Lisäksi olen syönyt liikaa jäätelöä ja suklaata. On tää kesä vaan ihanaa aikaa!  

xoxo Mia

lauantai 28. toukokuuta 2016

Kehityskriisi








Kuvat - Peter Österman

Taas muutama viikkoa vierähtänyt viime kuulumisista, uudet kesähommat on aloitettu. Tänäänkin olen töissä huomen aamuun asti.  Täällä Espoon puolella menee siis tämän kesän työkuviot ja mikä parasta?! Pyöräilymatkaa kertyy 17km suuntaansa, joten HELLOU lisä peruskuntotreeni! Ilmat on olleet mitä mahtavimmat ajella ja uusi pyörä taittaa kilometrit varmaan liiankin kepeästi! Aamu ja vuorokausi töissä starttaa niin hyvin tuolla polkaisulla!

Sitten tähän otsikon avaukseen, kehityskriisiini siis...
Treeneissä on ollut testausjakso, joka jatkuu edelleen. Voi luoja tätä turhautumisen määrää, siitä miten ne menevät! Kyllä. Tiedän kehittyneeni hyvää tahtia ja kaikki tulokset vaan nousevat ja ajat paranevat, mutta silti haluaisin olla jo PALJON parempi NYT ja HETI. Olen tyytymätön ja turhautunut itseeni, miksi en ole treenannut vielä kovempaa ja tehnyt vaan enemmän ja paremmin? Miksi pääni ei kestä kovissa treeneissä? Miksi olen niin heikko, ja teknisesti kuin hidasälyinen liukasteleva virtahepo jäällä. Miksi, miksi ja miksi. Kamalinta on se pahatunne, kun sykkeet hakkaa tapissa, täytyy suorittaa ja missään nimessä ei voi lopettaa. Siihen tunteeseenhan ei kuole, mutta sillä hetkellä se tuntuu siltä mielensopukoissa ja saa uskomaan, ettei voi mennä vielä lujempaa! Se saa siis hidastamaan, vaikka jälkeenpäin soimaa itseään. Kyllä, siltä tunnetta vain täytyisi kestää ja oppia sulkemaan se mielestään ja keskittyä kovemmin. Ei saa antaa mielelle valtaa, koska se on se joka hidastaa, ei keho.

Nämä on näitä hetkiä, jota kaikki varmaan jossain vaiheessa elämää kokee, niin urheilun suhteen tai jonkun muun. Itselläni on menossa nyt oman kehityksenkriisi siis. Tiedostan kuitenkin faktat. Olen kehittynyt huimasti 10kk aikana niin voimallisesti kuin teknisesti, mitään ei saa heti, eikä ilmaiseksi ja voi olla paras kaikessa. Joten vaikka tekisi mieli pistää pillit pussiin ja todeta ”ei musta tule mitään”, niin treenaankin vain lisää ja tulen paremmaksi, kuin aiemmin. Ei muu auta! Tiedän myös sen, kun saan muutamia onnistumisen hetkiä taas alle treeneissä, mieleni kirkastuu. Enkä ajattele enään olevanikaan yhtään niin huono, vaan ajattelen, kappas olenkin aika hyvä! Toisaalta näen tämän asian myös vahvuutena, koska en kehittyisi samalla tahdilla jos en olisi kunnianhimoinen ja tavoitteellinen itseni suhteen. Olen myös pahin ja ankarin vastus itselleni ehdottomasti. Ainakin saan haastetta…puuh

Perjantaina käväisin ulkona, oli kivaa nähdä hilpeitä ihmisiä. Olen vain tullut jotenkin HYVIN laiskaksi lähtemään mihinkään, ainoastaan kun on jokin hyvä syy/juhla/seura. Touhuan paljon kaikkea muuta kylläkin vapaani, mutta en jaksa enään valvoa myöhään ja lähteä baariin notkumaan yö myöhään. Alkuillat on kivoja ja lähden hyvillä mielin itse kotiin, kun muut suuntaavat jatkamaan. Titenkin tulee poikkeuksia, kun innostuu, mutta se vain tapahtuu hyvin harvoin nykyään. Tuolloinkin toissailtana kaksi lasia skumppaa nousi päähän ja olin aivan loppu 00.30, kun pääsin kotiin, vaikka muut vasta pääsivät vauhtiin. Eilen aamulla kävin treenaamassa, ja myöhäinen nukkumaan meno tuntui koko päivän ja vain laiskottelin. Tuijotin siis n.6h Regionalseja live streamista... Että sellainen lauantai, mutta silti oli mukavaa olla vain. 

Muistakaa muuten nauttia näistä ihanista kesäilmoista, mitä on saatu kerrankin tänne suomeen, nyt tulevalla viikolla on säätiedotusten mukaan helle! Brunaa lisää pintaan siis!! 

xoxo Mia

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Aina matkalla johonkin...

    Seuraa blogiani Bloglovinin avulla 











     Kuvat - Peter Österman

Koko elämä on matkaamista johonkin… Toiset matkaa tietämättään, toiset kohti tavoitteita ja päämääriä. Oma elämäni on aina ollut jonkin tavoittelemista, erinäisiä maaleja milloin missäkin elämänsaralla. Matkaan aina johonkin elämässäni, jos se on vain paikallaan liian pitkään, kyllästyn ja turhaudun. Itseäni ei ole tehty vain olemaan. Usein itselläni unohtuu moni tärkeä asia kuitenkin.  Ympärillä oleva maailma ja tapahtumat sumentuu. Kaikki energia keskittyy vain siinä edessä siintävään maaliin ja sinne pääsyyn.

Olen ihminen joka menee vaikka läpi harmaan kiven niin halutessani, tai uskon niin. Tuntuukin siltä, että mitä enemmän tahdon, päätän ja rynnin kohti tavoitetta, sitä enemmän se tietenkin vie voimia ja unohdan kaiken muun tärkeän elämästäni. Silloin myös nämä muut elämässä olevat asiat kärsivät. Elämä on tässäkin asiassa valintoja tietenkin täynnä. Ennen uskoin, että on oltava vain itsekäs ja tehtävä kaikkensa, jotta pääsee maaliin. Kuitenkin ihminen kasvaa mieleltään vuosien mennessä eteenpäin. Elämässä tapahtuvat asiat kasvattavat ja opettavat uusia näkökulmia, olenkin ehkä tajunnut sen tärkeän jujun, että täytyy osata rentoutua ja uskoa vahvemmin vain siihen, että asioilla on tarkoituksensa. Miettiessä taaksepäin asioita huomaa niiden kääntyneen oikein mallilleen ja jopa paremmin kuin alun perin oli ajatellut. Helposti jahdataan jotain asiaa kiinni saamatta ja sitten myöhemmin huomataan sen johtaneenkin vielä johonkin parempaan. Sillä hetkellä kun et saa mitä haluat, se ottaa päähän niin vietävästi, mutta wait for it…

En osaa sanoa käykö kaikille näin, mutta itselläni aikakin on käynyt monesti. Näiden asioiden kautta olenkin oppinut ottamaan hieman rennommin tämän elämisen homman, en vain yksinkertaisesti voi ja pysty hallitsemaan kaikkea tapahtuvaa. Vaikka tietenkin haluaisin, mutta koitan muistuttaa että AINA on jotakin asioita mihin ei voi vaikuttaa. Siksi ei kannata laittaa kaikkea ympäriltään matalaksi matkalla jonnekin, jonne emme pääse.
Tottahan se on, että sen eteen mitä haluaa on tehtävä töitä. 

Ehdottomasti! En sano että asiat tulisivat vain onnenpotkujen kautta, onnekkaille ihmisille. Tarkoitan, että ennen kuitenkin olin vakaammin vielä sitä mieltä, että herpaantua ei voi hetkeksikään tai se maali pian häviää. Huomasin kuitenkin noin vuosi sitten kaikkien sattumien kautta, ettei se näin ehkä olekaan ja uskon siihen pieneen kohtalon ukkoon nykyään aika-ajoin vahvastikin.
Tai monesti kuulen sanottavan, että on onnekkaita ihmisiä, ehkä olen sitten sitä, koska koen olevani onnekas kaikkine oivalluksieni.

Nyt uuteen viikkoon, haasteisiin ja hyvää maanantaita!

xoxo Mia

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vappu sunnuntain ilot

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla


Ihanaa vappupäivää! Heräsin tänään jo 6 pirteänä ja lähdin Laikun kanssa pitkälle aamulenkille. Ilma on niin upea, etten muista milloin viimeksi vappuna oltaisiin saatu nauttia näin hyvästä kelistä? Täällä on kunnon sunnuntaimoodi menossa, sohvalla viltin kanssa ja netflixistä maailman hölmöin telenovela (Jane the virgin), mutta AHH niin ihanan hömppä ja koukuttava kaikkine draamoineen. Puolen päivän tienoilla lähden ystäväni luokse, johon kokoonnumme isommalla porukalla viettämään myöhäistä brunssia.

Viime sunnuntaina höpötin omia mietteitä pintaraapaisun onnellisuudesta ja pohdin kaikkia pieniä ja isoja juttuja mitkä tekevät itseni onnelliseksi omassa elämässäni. Aina silloin kun turhaudun ja kaikki on muka huonosti, koitan pysähtyä miettimään näitä elämäni asioita, joita jo on ja kokea kiitollisuutta niistä. Se vaatii välillä työtä päältä, että osaa nähdä ne positiiviset pienetkin asiat, niiden isojen negatiivisten sijaan, mutta se kannattaa kääntää aina näinpäin!

Koen kiitollisuutta ja iloa…

Läheisistäni ja ystävistä. Nämä ihmiset ovat niitä, joita olen aina valmis auttamaan ja tiedän myös asioiden olevan samalla tavalla toiseen suuntaan. Arki ja elämä antaa paljon enemmän, kun muistaa ajatella muitakin ja kokea kiitollisuutta ihmisitä joita on ympärillä arjessa. Eikä vain silloin, kun itsekkäästi heitä tarvitsee. Vilpittömyys ja aitous suhteissa merkitsee.


Koirastani. Piristää aina varmasti harmaatakin päivää.


Terveydestäni. Keho voi hyvin, niin mielikin pysyy kirkkaampana, koitan vaalia tätä ja tehdä järkeviä valintoja elämässä, jotta pysynkin terveenä.


Harrastuksestani. Se on tuonut elämääni hirvittävän paljon hyvää. Uusia ihmisiä, onnistumisen tunteita ja jatkuu vaan…


Kodistani. Viihdyn nykyisessä kodissani paremmin kuin missään aiemmista.


Työstäni. Nautin siitä että voin ja saan tehdä työtä, josta pidän ja en koe tunnetta, että en haluaisi mennä töihin. Tiedän nimittäin liikaa ihmisiä, jotka eivät pidä työstään.



Ja nautin arjessani PALJON pienistä jutuista. Tänä aamuna olen muun muassa ollut erittäin onnellinen ja kiitollinen, kun olen saanut nauttia näistä pienistä jutuista. Kuten indian summer biisistä, jota soitan liikaa repeatilla, rauhallisesta aamusta, aamupalasta ja lempiolopaidastani (jonka muuten pelkään hajoavan, ja en tiedä mistä löydän samanlaisen uuden). Iloitkaa tekin tänään kaikesta mitä keksitte! Pus

xoxo Mia

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Onnellisuus

Noin viikko sitten yksi ystäväni kysyi ”Oletko onnellinen?”. Hetken mietin ja vastasin, että OLEN. Kysyin saman kysymyksen takaisin. Sain vastaukseksi ettei hän muista, koska itse olisi ollut aidosti onnellinen.  Se pisti itseni miettimään näitä asioita…

Olen ollut myös itse elämäntilanteessa pitkäänkin, jossa en ole ollut onnellinen. Muistan myös sen fiiliksen, kun havahtuu siihen, ettei muista koska on viimeksi ollut onnellinen. Silloin tarvitsee rohkeutta muuttaa niitä asioita elämässä jotka eivät tee onnelliseksi. Jokaisella on oikeus terveeseen itsekkyyteen, jos on omasta elämästä ja onnesta kyse. Emme voi elää kenellekään toiselle tai muulle. Meillä on vain yksi elämä ja siitä on oikeus nauttia itse ilman syyllisyyden tunnetta, ei niin että teemme oman onnemme kustannuksella toisia onnelliseksi tai pelkäämme syyllisyyden tunnetta.
On se muutoksen kohde ja onnettomuuden luoja sitten ihmissuhde, työpaikka, vääränlainen asunto, vanha pyörä tai mikä tahansa, uskalla muuttaa sitä asiaa!

Monesti näiden asioiden muuttamiseen tarvitsee ainakin lapiollisesta-kottikärrylliseen voimaa ja rohkeutta, mutta kun sen saa kasattua ja havahtuu elämässään onnellisuuden tunteeseen, joka valtaa mielen päivittäin pienistä asioista, tulee hemmetin vahva ja voittaja fiilis. Sitten voi todeta, että onneksi uskalsin!

Välillä on hyvä muistuttaa itseään asioista mitkä tekevät onnelliseksi ja olla kiitollinen kaikesta siitä. Ihmisluonne tuppaa monesti unohtamaan kaiken tämän ja keskittyy vain siihen mitä vielä haluaisi lisää tai olevan paremmin. Jos siis olet onnellinen nauti siitä, kaikilla näin ei ole.

Nyt esimerkiksi olen erittäin onnellinen siitä, että ulkona on ihana aurinkoinen kevät ilman ja pääsen lähtemään musiikin kanssa kevyelle palauttelu hölkälle!  






Kuvat - Katariina Viitapohja (Von Kessel)


xoxo Mia

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Oma sunnuntai

Heips! Täällä ollaan ja tänään on ollut ihan vain itselleni sunnuntai. Joskus tarvitsen vain päivän, ettei tarvitse nähdä ketään tai olla sosiaalinen. Menneet viikot on vieneet energiaa kohtuu tahdilla kalenterin yli buukkauksineen.
En muista, koska viimeksi olen tälläisen päivän viettänyt, joten nyt oli korkea aika. Ennen tein näin säännöllisin väliajoin ja aion kevään koulukiireen hellittyä järjestää enemmän aikaa itselleni. Olen vain ihminen joka saa paljon energiaa, kun nukkuu kuinka pitkään huvittaa ja vain on ilman mitään pakkoa edes yhden päivän. Osaan nauttia yksinolosta ihan mielettömästi, oma pääkoppani ainakin tarvitsee välillä tälläisen hetken, ettei ruuvit kiristy liikaa. Suosittelen kaikkia kokeilemaan joskus. Ei yksinolo tienekään ole kaikkien juttu, mutta kyllä se vaan varmasti jollain tasolla tekee jokaiselle hyvää.  Arkeen ei siis kuulu mitään suorittamisesta poikkeavaa, eikä kamerakaan ole ehtinyt kuvaamaan mitään mielenkiintoista, vain yhden lenkin hietsusta. Katsotaan jos kuulumisiin liittyisi jotain mielenkiintoisempaa jatkossa! Todennäköisesti ei :D 












                                                                           xoxo Mia

maanantai 21. maaliskuuta 2016

TB

Sinne täällä koti Suomessa hujahti ensimmäinen viikko lomalta paluun jälkeen. Ajattelin jakaa muutaman sanan siitä teille ja näyttää yhden Bangkokin lempipaikkani kuvia. Nimittäin ravintola/baari CLOUD47 kaikkien kaupungin kattojen yllä! Kuvista saa edes pienen palan tunnelmaa toivottavasti siitä, mitä paikka antaa kävijöilleen.



Nyt on tosiaan kiirettä on pitänyt heti alkuunsa. Viime maanantaina saavuttuani myöhään illalla, oli heti seuraavana aamuna kouluun meno. Loppu viikko taas mennyt keikkahommissa ja treenatessa, joko kukonlaulun aikaan tai illasta. Sinne ne viikonpäivät vaan hujahtivat. Tämä viikkokin kalenterista täyttyi ennätysvauhtia, aamusta iltaan jokaiselle päivälle.
Lisäksi menen myymään kaikkea kertynyttä vaatetta Kattilahallin pääsiäiskirpputorille tulevana perjantaina 25.3. Pöytä nro.63, TERVETULOA penkomaan, kaikkea vaatetta löytyy! Ennen tätä päivää täytyy tosin vetää ne kaikki kaapin sisällöt/ullakon laatikot yms. pihalle ja käydä läpi mitä pistää jakoon! Siihen saattaa mennä yksi jos toinenkin alkuyön tuntinen.







Mieli kotiinpaluun suhteen on olleet erittäin hyvät ja olenkin ärsyttävyyteen asti varmaankin fiilistellyt kaikkea mahdollista. Hieman jännitin kuinka arki täällä nappaa 5 viikon auringon alla eletyn hetken jälkeen. Kuitenkin ihanat ihmiset ympärillä on saaneet arjen tuntumaan aivan mahtavalta ja kevätkin on niin pitkällä, etten osannut ollenkaan odottaa tennari kelejä heti palattuani! Kaappien pohjalle voi taas jemmata ne paksuimmat villapöksyt! JES! Tää tyttö on nyt kyllä aikalailla yhtä hymyä vaan.

Tätä ärsyttävää fiilistelyä elämästä ja keväästä, voi seurata snapchatissä (mariassamia) myös jos kiinnostaa! 

xoxo Mia