Kuvat - Peter Österman
Koko elämä on matkaamista johonkin… Toiset matkaa tietämättään, toiset kohti tavoitteita ja päämääriä. Oma elämäni on aina ollut jonkin tavoittelemista, erinäisiä maaleja milloin missäkin elämänsaralla. Matkaan aina johonkin elämässäni, jos se on vain paikallaan liian pitkään, kyllästyn ja turhaudun. Itseäni ei ole tehty vain olemaan. Usein itselläni unohtuu moni tärkeä asia kuitenkin. Ympärillä oleva maailma ja tapahtumat sumentuu. Kaikki energia keskittyy vain siinä edessä siintävään maaliin ja sinne pääsyyn.
Olen ihminen joka menee vaikka läpi harmaan kiven niin
halutessani, tai uskon niin. Tuntuukin siltä, että mitä enemmän tahdon, päätän
ja rynnin kohti tavoitetta, sitä enemmän se tietenkin vie voimia ja unohdan
kaiken muun tärkeän elämästäni. Silloin myös nämä muut elämässä olevat asiat
kärsivät. Elämä on tässäkin asiassa valintoja tietenkin täynnä. Ennen uskoin,
että on oltava vain itsekäs ja tehtävä kaikkensa, jotta pääsee maaliin.
Kuitenkin ihminen kasvaa mieleltään vuosien mennessä eteenpäin. Elämässä
tapahtuvat asiat kasvattavat ja opettavat uusia näkökulmia, olenkin ehkä
tajunnut sen tärkeän jujun, että täytyy osata rentoutua ja uskoa vahvemmin vain
siihen, että asioilla on tarkoituksensa. Miettiessä taaksepäin asioita huomaa
niiden kääntyneen oikein mallilleen ja jopa paremmin kuin alun perin oli
ajatellut. Helposti jahdataan jotain asiaa kiinni saamatta ja sitten myöhemmin
huomataan sen johtaneenkin vielä johonkin parempaan. Sillä hetkellä kun et saa
mitä haluat, se ottaa päähän niin vietävästi, mutta wait for it…
En osaa sanoa käykö kaikille näin, mutta itselläni aikakin
on käynyt monesti. Näiden asioiden kautta olenkin oppinut ottamaan hieman
rennommin tämän elämisen homman, en vain yksinkertaisesti voi ja pysty
hallitsemaan kaikkea tapahtuvaa. Vaikka tietenkin haluaisin, mutta koitan
muistuttaa että AINA on jotakin asioita mihin ei voi vaikuttaa. Siksi ei
kannata laittaa kaikkea ympäriltään matalaksi matkalla jonnekin, jonne emme
pääse.
Tottahan se on, että sen eteen mitä haluaa on tehtävä töitä.
Ehdottomasti! En sano että asiat tulisivat vain onnenpotkujen kautta,
onnekkaille ihmisille. Tarkoitan, että ennen kuitenkin olin vakaammin vielä
sitä mieltä, että herpaantua ei voi hetkeksikään tai se maali pian häviää.
Huomasin kuitenkin noin vuosi sitten kaikkien sattumien kautta, ettei se näin
ehkä olekaan ja uskon siihen pieneen kohtalon ukkoon nykyään aika-ajoin
vahvastikin.
Tai monesti kuulen sanottavan, että on onnekkaita ihmisiä,
ehkä olen sitten sitä, koska koen olevani onnekas kaikkine oivalluksieni.Nyt uuteen viikkoon, haasteisiin ja hyvää maanantaita!
xoxo Mia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti