Kehityskriisi

Kuvat - Peter Österman

Taas muutama viikkoa vierähtänyt viime kuulumisista, uudet kesähommat on aloitettu. Tänäänkin olen töissä huomen aamuun asti.  Täällä Espoon puolella menee siis tämän kesän työkuviot ja mikä parasta?! Pyöräilymatkaa kertyy 17km suuntaansa, joten HELLOU lisä peruskuntotreeni! Ilmat on olleet mitä mahtavimmat ajella ja uusi pyörä taittaa kilometrit varmaan liiankin kepeästi! Aamu ja vuorokausi töissä starttaa niin hyvin tuolla polkaisulla!

Sitten tähän otsikon avaukseen, kehityskriisiini siis...

Treeneissä on ollut testausjakso, joka jatkuu edelleen. Voi luoja tätä turhautumisen määrää, siitä miten ne menevät! Kyllä. Tiedän kehittyneeni hyvää tahtia ja kaikki tulokset vaan nousevat ja ajat paranevat, mutta silti haluaisin olla jo PALJON parempi NYT ja HETI. Olen tyytymätön ja turhautunut itseeni, miksi en ole treenannut vielä kovempaa ja tehnyt vaan enemmän ja paremmin? Miksi pääni ei kestä kovissa treeneissä? Miksi olen niin heikko, ja teknisesti kuin hidasälyinen liukasteleva virtahepo jäällä. Miksi, miksi ja miksi. Kamalinta on se pahatunne, kun sykkeet hakkaa tapissa, täytyy suorittaa ja missään nimessä ei voi lopettaa. Siihen tunteeseenhan ei kuole, mutta sillä hetkellä se tuntuu siltä mielensopukoissa ja saa uskomaan, ettei voi mennä vielä lujempaa! Se saa siis hidastamaan, vaikka jälkeenpäin soimaa itseään. Kyllä, siltä tunnetta vain täytyisi kestää ja oppia sulkemaan se mielestään ja keskittyä kovemmin. Ei saa antaa mielelle valtaa, koska se on se joka hidastaa, ei keho.

Nämä on näitä hetkiä, jota kaikki varmaan jossain vaiheessa elämää kokee, niin urheilun suhteen tai jonkun muun. Itselläni on menossa nyt oman kehityksenkriisi siis. Tiedostan kuitenkin faktat. Olen kehittynyt huimasti 10kk aikana niin voimallisesti kuin teknisesti, mitään ei saa heti, eikä ilmaiseksi ja voi olla paras kaikessa. Joten vaikka tekisi mieli pistää pillit pussiin ja todeta ”ei musta tule mitään”, niin treenaankin vain lisää ja tulen paremmaksi, kuin aiemmin. Ei muu auta! Tiedän myös sen, kun saan muutamia onnistumisen hetkiä taas alle treeneissä, mieleni kirkastuu. Enkä ajattele enään olevanikaan yhtään niin huono, vaan ajattelen, kappas olenkin aika hyvä! Toisaalta näen tämän asian myös vahvuutena, koska en kehittyisi samalla tahdilla jos en olisi kunnianhimoinen ja tavoitteellinen itseni suhteen. Olen myös pahin ja ankarin vastus itselleni ehdottomasti. Ainakin saan haastetta…puuh

Perjantaina käväisin ulkona, oli kivaa nähdä hilpeitä ihmisiä. Olen vain tullut jotenkin HYVIN laiskaksi lähtemään mihinkään, ainoastaan kun on jokin hyvä syy/juhla/seura. Touhuan paljon kaikkea muuta kylläkin vapaani, mutta en jaksa enään valvoa myöhään ja lähteä baariin notkumaan yö myöhään. Alkuillat on kivoja ja lähden hyvillä mielin itse kotiin, kun muut suuntaavat jatkamaan. Titenkin tulee poikkeuksia, kun innostuu, mutta se vain tapahtuu hyvin harvoin nykyään. Tuolloinkin toissailtana kaksi lasia skumppaa nousi päähän ja olin aivan loppu 00.30, kun pääsin kotiin, vaikka muut vasta pääsivät vauhtiin. Eilen aamulla kävin treenaamassa, ja myöhäinen nukkumaan meno tuntui koko päivän ja vain laiskottelin. Tuijotin siis n.6h Regionalseja live streamista... Että sellainen lauantai, mutta silti oli mukavaa olla vain. 

Muistakaa muuten nauttia näistä ihanista kesäilmoista, mitä on saatu kerrankin tänne suomeen, nyt tulevalla viikolla on säätiedotusten mukaan helle! Brunaa lisää pintaan siis!! 

xoxo Mia

Aina matkalla johonkin...

    Seuraa blogiani Bloglovinin avulla 

     Kuvat - Peter Österman

Koko elämä on matkaamista johonkin… Toiset matkaa tietämättään, toiset kohti tavoitteita ja päämääriä. Oma elämäni on aina ollut jonkin tavoittelemista, erinäisiä maaleja milloin missäkin elämänsaralla. Matkaan aina johonkin elämässäni, jos se on vain paikallaan liian pitkään, kyllästyn ja turhaudun. Itseäni ei ole tehty vain olemaan. Usein itselläni unohtuu moni tärkeä asia kuitenkin.  Ympärillä oleva maailma ja tapahtumat sumentuu. Kaikki energia keskittyy vain siinä edessä siintävään maaliin ja sinne pääsyyn.

Olen ihminen joka menee vaikka läpi harmaan kiven niin halutessani, tai uskon niin. Tuntuukin siltä, että mitä enemmän tahdon, päätän ja rynnin kohti tavoitetta, sitä enemmän se tietenkin vie voimia ja unohdan kaiken muun tärkeän elämästäni. Silloin myös nämä muut elämässä olevat asiat kärsivät. Elämä on tässäkin asiassa valintoja tietenkin täynnä. Ennen uskoin, että on oltava vain itsekäs ja tehtävä kaikkensa, jotta pääsee maaliin. Kuitenkin ihminen kasvaa mieleltään vuosien mennessä eteenpäin. Elämässä tapahtuvat asiat kasvattavat ja opettavat uusia näkökulmia, olenkin ehkä tajunnut sen tärkeän jujun, että täytyy osata rentoutua ja uskoa vahvemmin vain siihen, että asioilla on tarkoituksensa. Miettiessä taaksepäin asioita huomaa niiden kääntyneen oikein mallilleen ja jopa paremmin kuin alun perin oli ajatellut. Helposti jahdataan jotain asiaa kiinni saamatta ja sitten myöhemmin huomataan sen johtaneenkin vielä johonkin parempaan. Sillä hetkellä kun et saa mitä haluat, se ottaa päähän niin vietävästi, mutta wait for it…

En osaa sanoa käykö kaikille näin, mutta itselläni aikakin on käynyt monesti. Näiden asioiden kautta olenkin oppinut ottamaan hieman rennommin tämän elämisen homman, en vain yksinkertaisesti voi ja pysty hallitsemaan kaikkea tapahtuvaa. Vaikka tietenkin haluaisin, mutta koitan muistuttaa että AINA on jotakin asioita mihin ei voi vaikuttaa. Siksi ei kannata laittaa kaikkea ympäriltään matalaksi matkalla jonnekin, jonne emme pääse.

Tottahan se on, että sen eteen mitä haluaa on tehtävä töitä. 

Ehdottomasti! En sano että asiat tulisivat vain onnenpotkujen kautta, onnekkaille ihmisille. Tarkoitan, että ennen kuitenkin olin vakaammin vielä sitä mieltä, että herpaantua ei voi hetkeksikään tai se maali pian häviää. Huomasin kuitenkin noin vuosi sitten kaikkien sattumien kautta, ettei se näin ehkä olekaan ja uskon siihen pieneen kohtalon ukkoon nykyään aika-ajoin vahvastikin.

Tai monesti kuulen sanottavan, että on onnekkaita ihmisiä, ehkä olen sitten sitä, koska koen olevani onnekas kaikkine oivalluksieni.

Nyt uuteen viikkoon, haasteisiin ja hyvää maanantaita!

xoxo Mia

Vappu sunnuntain ilot

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Ihanaa vappupäivää! Heräsin tänään jo 6 pirteänä ja lähdin Laikun kanssa pitkälle aamulenkille. Ilma on niin upea, etten muista milloin viimeksi vappuna oltaisiin saatu nauttia näin hyvästä kelistä? Täällä on kunnon sunnuntaimoodi menossa, sohvalla viltin kanssa ja netflixistä maailman hölmöin telenovela (Jane the virgin), mutta AHH niin ihanan hömppä ja koukuttava kaikkine draamoineen. Puolen päivän tienoilla lähden ystäväni luokse, johon kokoonnumme isommalla porukalla viettämään myöhäistä brunssia.

Viime sunnuntaina höpötin omia mietteitä pintaraapaisun onnellisuudesta ja pohdin kaikkia pieniä ja isoja juttuja mitkä tekevät itseni onnelliseksi omassa elämässäni. Aina silloin kun turhaudun ja kaikki on muka huonosti, koitan pysähtyä miettimään näitä elämäni asioita, joita jo on ja kokea kiitollisuutta niistä. Se vaatii välillä työtä päältä, että osaa nähdä ne positiiviset pienetkin asiat, niiden isojen negatiivisten sijaan, mutta se kannattaa kääntää aina näinpäin!

Koen kiitollisuutta ja iloa…

Läheisistäni ja ystävistä. Nämä ihmiset ovat niitä, joita olen aina valmis auttamaan ja tiedän myös asioiden olevan samalla tavalla toiseen suuntaan. Arki ja elämä antaa paljon enemmän, kun muistaa ajatella muitakin ja kokea kiitollisuutta ihmisitä joita on ympärillä arjessa. Eikä vain silloin, kun itsekkäästi heitä tarvitsee. Vilpittömyys ja aitous suhteissa merkitsee.

Koirastani. Piristää aina varmasti harmaatakin päivää.

Terveydestäni. Keho voi hyvin, niin mielikin pysyy kirkkaampana, koitan vaalia tätä ja tehdä järkeviä valintoja elämässä, jotta pysynkin terveenä.

Harrastuksestani. Se on tuonut elämääni hirvittävän paljon hyvää. Uusia ihmisiä, onnistumisen tunteita ja jatkuu vaan…

Kodistani. Viihdyn nykyisessä kodissani paremmin kuin missään aiemmista.

Työstäni. Nautin siitä että voin ja saan tehdä työtä, josta pidän ja en koe tunnetta, että en haluaisi mennä töihin. Tiedän nimittäin liikaa ihmisiä, jotka eivät pidä työstään.

Ja nautin arjessani PALJON pienistä jutuista. Tänä aamuna olen muun muassa ollut erittäin onnellinen ja kiitollinen, kun olen saanut nauttia näistä pienistä jutuista. Kuten indian summer biisistä, jota soitan liikaa repeatilla, rauhallisesta aamusta, aamupalasta ja lempiolopaidastani (jonka muuten pelkään hajoavan, ja en tiedä mistä löydän samanlaisen uuden). Iloitkaa tekin tänään kaikesta mitä keksitte! Pus

xoxo Mia