Kehityskriisi

Kuvat - Peter Österman

Taas muutama viikkoa vierähtänyt viime kuulumisista, uudet kesähommat on aloitettu. Tänäänkin olen töissä huomen aamuun asti.  Täällä Espoon puolella menee siis tämän kesän työkuviot ja mikä parasta?! Pyöräilymatkaa kertyy 17km suuntaansa, joten HELLOU lisä peruskuntotreeni! Ilmat on olleet mitä mahtavimmat ajella ja uusi pyörä taittaa kilometrit varmaan liiankin kepeästi! Aamu ja vuorokausi töissä starttaa niin hyvin tuolla polkaisulla!

Sitten tähän otsikon avaukseen, kehityskriisiini siis...

Treeneissä on ollut testausjakso, joka jatkuu edelleen. Voi luoja tätä turhautumisen määrää, siitä miten ne menevät! Kyllä. Tiedän kehittyneeni hyvää tahtia ja kaikki tulokset vaan nousevat ja ajat paranevat, mutta silti haluaisin olla jo PALJON parempi NYT ja HETI. Olen tyytymätön ja turhautunut itseeni, miksi en ole treenannut vielä kovempaa ja tehnyt vaan enemmän ja paremmin? Miksi pääni ei kestä kovissa treeneissä? Miksi olen niin heikko, ja teknisesti kuin hidasälyinen liukasteleva virtahepo jäällä. Miksi, miksi ja miksi. Kamalinta on se pahatunne, kun sykkeet hakkaa tapissa, täytyy suorittaa ja missään nimessä ei voi lopettaa. Siihen tunteeseenhan ei kuole, mutta sillä hetkellä se tuntuu siltä mielensopukoissa ja saa uskomaan, ettei voi mennä vielä lujempaa! Se saa siis hidastamaan, vaikka jälkeenpäin soimaa itseään. Kyllä, siltä tunnetta vain täytyisi kestää ja oppia sulkemaan se mielestään ja keskittyä kovemmin. Ei saa antaa mielelle valtaa, koska se on se joka hidastaa, ei keho.

Nämä on näitä hetkiä, jota kaikki varmaan jossain vaiheessa elämää kokee, niin urheilun suhteen tai jonkun muun. Itselläni on menossa nyt oman kehityksenkriisi siis. Tiedostan kuitenkin faktat. Olen kehittynyt huimasti 10kk aikana niin voimallisesti kuin teknisesti, mitään ei saa heti, eikä ilmaiseksi ja voi olla paras kaikessa. Joten vaikka tekisi mieli pistää pillit pussiin ja todeta ”ei musta tule mitään”, niin treenaankin vain lisää ja tulen paremmaksi, kuin aiemmin. Ei muu auta! Tiedän myös sen, kun saan muutamia onnistumisen hetkiä taas alle treeneissä, mieleni kirkastuu. Enkä ajattele enään olevanikaan yhtään niin huono, vaan ajattelen, kappas olenkin aika hyvä! Toisaalta näen tämän asian myös vahvuutena, koska en kehittyisi samalla tahdilla jos en olisi kunnianhimoinen ja tavoitteellinen itseni suhteen. Olen myös pahin ja ankarin vastus itselleni ehdottomasti. Ainakin saan haastetta…puuh

Perjantaina käväisin ulkona, oli kivaa nähdä hilpeitä ihmisiä. Olen vain tullut jotenkin HYVIN laiskaksi lähtemään mihinkään, ainoastaan kun on jokin hyvä syy/juhla/seura. Touhuan paljon kaikkea muuta kylläkin vapaani, mutta en jaksa enään valvoa myöhään ja lähteä baariin notkumaan yö myöhään. Alkuillat on kivoja ja lähden hyvillä mielin itse kotiin, kun muut suuntaavat jatkamaan. Titenkin tulee poikkeuksia, kun innostuu, mutta se vain tapahtuu hyvin harvoin nykyään. Tuolloinkin toissailtana kaksi lasia skumppaa nousi päähän ja olin aivan loppu 00.30, kun pääsin kotiin, vaikka muut vasta pääsivät vauhtiin. Eilen aamulla kävin treenaamassa, ja myöhäinen nukkumaan meno tuntui koko päivän ja vain laiskottelin. Tuijotin siis n.6h Regionalseja live streamista... Että sellainen lauantai, mutta silti oli mukavaa olla vain. 

Muistakaa muuten nauttia näistä ihanista kesäilmoista, mitä on saatu kerrankin tänne suomeen, nyt tulevalla viikolla on säätiedotusten mukaan helle! Brunaa lisää pintaan siis!! 

xoxo Mia