Laikku

Paras karvainen ystäväni. Viime päivinä on vallannut pieni ikävän poikanen mieltä. Sitten eilen illalla luettuani yhtä blogia, jossa oli kirjoitus koirista muistin viime syksyn kuvat, missä olen juuri tullut turkista viikon tyttöjen reissulta ja kuinka kivaa oli nähdä tämä palleroni. Tiedän, että kaikki on paremmin kuin hyvin ja Laikulla on kivaa hoidossa kaikkine kavereineen päivineen. Huomiota saa todennäköisesti aivan liikaa ja pomottelee mennen tullen kaikkia. Kurista ei todennäköisesti tosiaan ole tietoakaan…

Ihmeen hyvin olen pärjännyt täällä, koti-ikävä ei ole vielä iskenyt kertaakaan vaikkakin reissussa oltu nyt hieman päälle 1,5kk. En missään vaiheessa niin jännittänytkään muuta kuin juuri tämä miten pärjään, kun täällä on joka lemmikkikaupan ikkunassa koiranpentu hyppimässä ikkunaan ja odottamassa uutta omistajaansa. Meinasin jo kerran yhden kantaa kotiin, mutta järjen ääni koputti vähän vahvemmin.

Laikku ei juurikaan pidä muista koirista. Tai pitää ja paljonkin, mutta vain harvoista ja valituista. Niille kenen kanssa kaveerataan ei ole mitään selkeää linjaa, vain täysin kuono kertoimen mukaan kukin. Naapurissamme asuu toinen vastakkaisen sukupuolen jack russel, jonka kanssa oltiin erittäinkin hyvää pataa alkuunsa pitkäänkin… Kunnes sitten oli pallo ja Laikku päätti varastaa sen. Siitähän syntyi valtaisa riita, jossa sitten jouduttiin osapuolia irrottamaan toisistaan ja ilman taistelu vahinkojakaan ei selvitty. Valkoiset arpikarvat pitkin vasenta naamaa todistaa tätä kohtaamista. Silmän lähtökin kävi lähellä. Kaikki tämä tennispallon takia ja luonteen jonka pitää saada omistaa kaikki.

Rakastan täällä oloa, mutta miten ihanaa onkaan taas kotisohvalla, kun se pieni tulee viereen tuhisemaan. Myös aamulla, kun tulet töistä on tämä YYBER innoissaan vastassa. Joka kerta aina yhtä iloisena siitä, että tulet kotiin vaikka olisit ollut vain kaupassa pikaisesti poikkeamassa. Halitaan kaikki eläin ystäviämme paljon joohan ja ollaan niille kilttejä, koska nekin on aina meille?

<3 Murut

Kuvat ovat tosiaan viime vuoden syyskuulta ja tuota rusketustakin kaipaan, mutta suunta on jo nyt niin oikea sen suhteen!

Nyt täällä alkoi harjoittelusta vapaat ja sain vieraaksi äitini. Olen odottanut niin vapaita, ilma täällä taas lämpenemään päin ja huomenna on tiedossa lenkkeilyä ja kiertelyä varmaankin ainakin kansallis kirjastossa. Mukavaa viikkoa kaikille! :)

xoxo Mia

LLAOLLAO

Ei olisi pitänyt eksyä tähän ketjuun. En tiedä miksi, mutta olen täysin ollut jogurttijäätelö maailmalta pimennossa. Ehkä hyvä. koska kerran kun maistaa ei voi unohtaa. Melkein täytyy sanoa, että uusi lemppari Aino jäätelön tilalle löytyi. Ympäri Madridia ja Espanjaa on kyseisen ketjun siistejä jädekauppoja. Ketjua on muuallakin, mutta ei meillä Pohjoismaissa.

Kuitenkin natural jogurttijäätelöä kolmessa eri koko vaihtoehdossa ja +1/+3 täytettä. Suklaa, hedelmä ja kastikevaihtoehtoja. Siitä sitten valkkaamaan oman mielen mukaan mitä haluaa jädeen ja voilá! Paikasta saa myös muunlaisia annos vaihtoehtoja ja smoothieita yms. Tälläiset paikat on vaarallisia mun laisilleni makeaholisteille. Mutta joo niin hyvää…! Ja tietty saahan sitä jogurtti jädeä muualtakin tiedän... Konseptina kiva ja toimiva, minä tykkään!!

Täällä olo ajankin oon pysynyt arjessa ja ruoan suhteen noudattanut rutiineja melko säntillisesti. Herkutteluakin kyllä, mutta niin et se olis kerta viikkoon ollut pyrkimys. Lukuun ottamatta, kun ollut vieraina kavereita, jolloin liikuttu ympäriinsä paljon, maisteltu espanjan juttuja ravintoloissa ja herkuteltu kaikella mitä huvittaa!

Valitettavasti muuten, jos en makeaa kieltäisi itseltäni tai pyrkisi rajoittamaan, se lähtisi lapasesta totaallisesti. Koska tiedän, että se lähtee helposti jokapäiväiseen naposteluun… Tai ei siinä mitään jos en välittäisi, mutta tiedän että se ei ole hyväksi elimistölle ja emme sitä tarvitse. Kaiken lisäksi se väsyttää ja muutoinkin aiheuttaa huonoa oloa päivittäisellä käytöllä. Olin viikon syömättä mitään makeaa/sokeroitua ja sitten söin yhden muffinssin, en nukkunut koko yönä kunnolla ja heräilin jatkuvasti. Tietysti päivittäin nautittuna keho tottuu taas kaikkeen ja vaikutukset ei ole niin voimakkaat, mutta pyrin ainakin miettiin nykyään enemmän mitä keho oikeasti tarvitsee ja mikä sille on hyväksi ja saa jaksamaan.

Addikti, siis makean suhteen, en suolaisen ruoan kanssa koe tätä taistoa himoa vastaan… Joskus toivottavasti vieroitan itseni sokerista kokonaan niin, että en koskaan tuntisi himoa siihen!! Siihen on vielä matkaa, mutta suunta on jo oikea.

Täällä ihmiset syövät patonkinsa sokerin kanssa, siihen ihan kaadetaan paksu kerros ja namsk. Katsoin vähän hölmistyneenä touhua, mutta kaikkeen lisätään sokeria niin maustamattomiin jogurtteihin, kuin tosiaan leipään! :D

Täällä juostiin tänään maratoonia ja juoksijoita meni älyttömästi toista tuntia kotikadullamme, kopteri pyöri ilmoilla ja kannustushuutoja vaan kaiku. Kiva fiilis vaikkakin ilma on kurja. Sataa kaatamalla… Toivottavasti selkenee tiistaihin mennessä, kun olisi tarkoitus vapailla oleilla puistoissa ja kierrellä paikkoja!

xoxo Mia

Kaikille ei vain sovi kaikki

Kuvailtiin salilla hieman tyttöjen kanssa pari viikkoa sitten, ehtinyt jo tukka vaihtaa väriä ja saatiin väriä pintaan, mutta muutama räpsy sieltäkin nyt on! Sitten vähän avautumista aamuista. 

Niin se vain on välillä vaikeaa löytää potkua itsestään. Täällä on nyt 1,5 viikkoa toista harjoittelua takana ja aiemmin kertomani aikaiset aamuherätykset syö mua ÄLYTTÖMÄSTI. Tietysti siihen vaikuttaa tehtävän harjoittelun mielekkyys, tai niin… Sen totaallinen puute. Ihmiset on ihania ja on mahtavaa puhua kieltä, otan täysin sen harjaannuttamisen kannalta tän touhun, mutta kyllä on tavallaan turhauttavaa tuhlata matkoineen 10h päiväänsä, kun tekisi 100 kertaa mielummin jotain ihan muuta. Lenkkeilisi, makaisi auringossa ja vaikka mitä! :D

Tiedän että tämä touhu ei olisi näin vastenmielistä, jos voisin tehdä ilta ja yövuoroja, mutta kyseisessä paikassa toivotaan opiskelijoiden tekevän aamuja ja vain pari iltaa sain listaan suunnitella. Aamullan tapahtuu enemmän asioita, tosin mun mielestä siellä ei tapahdu koskaan mitään ja päivät ovat pääsääntöisesti ihan huuhaata ja koitan estää itseäni nukahtamasta ties mihin istuntoihin.

Ihmisen ei vaan mun mielestä kuulu herätä JOKA aamu 6, kun on vielä pimeää. Se on ok jos olet menossa tekemään jotain mielekästä, vapaaehtoisesti, itse haluaa nousta aikaisin, koska niin huvittaa tehdä. Mun kroppaa ei vaan huvita herätä näin aikaisin täällä, koska on vielä pimeää. Aurinko nousee siinä 7.30 jälkeen vasta tällä hetkellä. Kesällä kun on valoisaa niin silloin monesti mua jopa huvittaakin ja se johtuu ihan siitä, että on valoisaa jo aikaisin aamulla/aamuyöstä.

Vapaapäivinä en laita kelloa ja herään, kun aurinko nousee. Rauhassa aamupalaa ja sitten lähden jumppaileen. Sellainen rytmi sopii mulle ja oon energisimmilläni aamupäivästä enne lounas aikaani ja iltapäivällä taas potku vähenee huomattavasti, tuntuu että mulla näin on ollut aina.

Oon pyrkinyt nukkumaan sen 8h joka yö, ja oon erityisen hyvä nukkujakin kaiken lisäksi, joten kaiken järjen mukaan pitäisi olla levännyt. Enkä väsymystä niin tunnekkaan, mutta uupumusta kylläkin. Harjoittelu paikassa on älyttömän huono ilma ja tukahduttavan kuuma aurinkoisina päivinä ja raikasta ulkoilmaa ei saa mistään, itse pidän sitä isona syynä siihen että energia tasot laskee ja haukotuttaa, kun happi on olematonta. Eväkset on aina mukana ja säännöllistä ruokailua on helppo toteuttaa, mikä on mukavaa ja ruuan puolesta energiat pitäisi olla kohdillaan.

Päivän päätyttyä on taas istumista 1h verran julkisissa, se on myös puuduttavaa. Päivästä suurin osa lähes koko aika on istumista. Kotiin päästyä tuntuu, että oon juossut henkisen maratonin. Sitten kamppeet vaihtoon ja salille. Tässä tulee se kurjin vaihe, haluat lähteä, mutta jotenkin oot vain kuin nukkavieru ja ei huvita yhtään mikään. Sitten ei muutakun vain täytyy lähteä ja laittaa musat jytää. Yleensä jo salille kävellessä saan draivin päälle ja taas lähtee. Ihanne olisi, kun saisin urheilla aina aamu päivisin!

Reenin jälkeen helppo hymyillä! Sieltä se kesäkunto pilkistää!

Pus ihana Ella! <3

Mietin monesti mikä saa ihmiset tekemään työkseen hommia jossa ei viihdy, koska kyllähän työn täytyy olla jollain lailla kivaa, että sitä jaksaa tehdä päivästä toiseen? Tää on meinaan kamalaa henkistä ponnistelua ja voimia vievää. Voi tietysti olla että teen tästä vielä kamalampaa, kuin se on mutta… Yritän ainakin nähdä tosiaan näitä positiivisia asioitakin! Täällä on aurinkoa ja lämmintä se jos mikä on tärkeintä. Ensiviikolla onkin vapaata jo muutama päivä! 

Tänään pidän vapaa iltaa ja oltiin harkan jälkeen puistossa pari tuntia ottamassa aurinkoa. Ilta menee muutenkin chillisti, ihan vain ollessa, vielä huominen ja sitten onneksi kaksi iltavuoroa wuhuu!

Toivottavasti Suomessa kevät on jo pitkällä ja pääsette tekin nauttiin auringosta!

xoxo Mia

Toledo

Täällä on viime viikko mennyt hujauksessa ja huomennakin on jo keskiviikko, mihin tää aika vaan menee…? Ilma on ollut aivan ihana, siinä 20 asteen kieppeillä. Harjoittelu ottaa kyllä voimille aamu heräämisineen, mutta muuten sujuu mainiosti.

Oikeastaan viime viikkoon ei mahtunut mitään kummallista paitsi sunnuntaina käytiin viettään päivä Toledossa, Madridista 25min junalla. Älyttömän vanha ja kaunis kaupunki, jossa kannattaa kyllä vierailla. Päivä kierreltiin ja kuvasin paljon, pysähdeltiin syömään välillä ja iltapäivästä otettiin puistossa aurinkoa. Hieman pilviä vaan tuli häiritsemään, mutta päivä oli muutoin juuri sopiva kaupungilla pyörimiseen. 

Sitä itse ainakin unohtaa ihan, kun täälä elämässä vaan porskuttaa arkea, kouluja, duuneja menemään, että miten hienoja paikkoja sitä maailmasta löytyy! Kuinka paljon sitä rikastuukaan mieleltään kiertelemällä uusissa paikossa ja maailmalla. Tietenkin se ei ole kaikille se juttu ja kaikki ei pidä matkustamisesta, mutta itselle tää ainakin antaa paljon. Välillä ihan harmittaa, että joutuu harkassa oleen, kun haluaisi nähdä täällä paljon enemmän mitä ehtii.

Ravintolasta otettiin mm.lihaa paperiin mukaan lähtiessä ja metsästettiin kissoja että ne saa varmasti ruokaa :D

Tänään kävin juoksemassa ja fiilistelemässä taas tuolla puistossa! Ilma on niin lämmin että!! Ei voi muutakun toivoo äkkiä sinne Suomeen samoja kelejä. Viimeistään aion tuoda nää mukanani! 

xoxo Mia

Humpanpumppaa

Täällä on nyt kaksi päivää ollut vähän alle 20 astetta. Eilen satoi kaatamalla, ukkosti ja salamoi kunnolla, oli hienon näköistä katsoa sitä täältä ylhäältä. Kauaa se ei kyllä kestänyt, kevät täällä on normaalistikin hieman epävakaata. Tänään on tihutellut ja oon ollut jo ihan maani myynyt! Onneksi mulla oli puhelimessa kuvia ja pystyin masentavan päivän fiilisteleen meidän tyttöjen Turkin reissua viime syksyltä. Vaikka siitä on vasta viikko, kun yhdet tytöt lähti niin odotan jo NIIIN paljon, että seuraavat saapuu. Myös vajaa kuukauden päästä saadaan tosiaan vieraita hieman enemmän kerralla ja vietän harkasta reilu viikon loman! Myös tuossa kuun vaihteessa on muutama päivä lepoa ja Madridin ihmettelyä äidin kanssa, ihania ihmisiä siis luvassa! J Näillä tiedoilla jaksaa kituuttaa tuota harkkaa eteenpäin, siellä on meinaan kuoleman tylsää. Ei tapahdu sitten mitään, EI MITÄÄN! No okei opin puhumaan espanjaa paremmin, kun istutaan ja juorutaan kaikki vuorot.

<3 

Mutta joo ei ole Suomeen vielä ikävä, vaikka masensi pienet sateet täällä. Nyt taas pilvet hälvenee ja on ihanan lämmin, käytiin juoksemassa ja pitkähihainen olikin ihan liikaa, että kyllä tarkenee. Lähin puisto jonne on matkaa vajaa 2km on tullut tutuksi ja aiemmin taisin sanoakin, kuinka iloinen oon tästä ulkona liikkumisesta. Kyllä joo, voinhan tehdä sitä koto suomessakin, mutta on se erilaista silloin kun on kesä ja ihana auringon paiste. Epäreilua, että toiset saa nauttia siitä lähes koko vuoden meidän kevät/kesä säässä. Odotan tavallaan kyllä kesää, koska ensimmäistä kertaa ei ole tarvinnut olla sitä loska/kura aikaa, vaan pääsen hyppäämään sen yli kokonaan ja pääsen suoraan nauttiin parhaasta Suomesta, kun tulen takaisin… Ainakin toivon niin, ettei tyyliin juhannuksena tule lunta! Mun tuurilla juuri niin käy :D

en osaa, mutta joku päivä osaan, kun harjoittelen...

1,2,3 kaatuuuu!!

:D :D harjoittelin vähän myös kärrynpyöriä!

Tosiaan tulee jumppailtua muutamat päivät viikosta ulkona, kun teen spurttailuja, mäkijuoksuja ja heilun muuten vain. Vapailla tulee hölköteltyä vielä enemmän. Musta ei oo ollut siihen vielä, että kun herätys on muutenkin 6.00 että heräisin 5 ja lähtisin juokseen ennen töitä. Haluaisin, mutta en pysty! Jos olisi valoisaa jo silloin harkitsisin asiaa, sen verran paljon tykkään meinaan aloittaa aamun juoksemalla. Töiden jälkeen sitten on noin joka toinen päivä sali humpat. Niiden päälle en jaksa juosta. Tarvitsen lisää aikaa päivään.

Tänään käytiin tosiaan juoksemassa kevyt lenkki ja mentiin hieman kauempana kotoa olevaan aivan upeaan puistoon nimeltä Parque Dehesa de la Villa, jossa on ihanat näkymät kaupungin ylle ja kaukana siintää vuoret! Papukaijoja lentelee, isoja kaktuksia kasvaa muiden kukkien ja puiden seurassa. Siellä on niin kaunista. Kuvia ei valitettavasti vielä ole mutta niitä on otettava ehdottomasti ja mentävä puistoon viettään aurinkoisia päiviä!  

xoxo Mia