Kaikille ei vain sovi kaikki

Kuvailtiin salilla hieman tyttöjen kanssa pari viikkoa sitten, ehtinyt jo tukka vaihtaa väriä ja saatiin väriä pintaan, mutta muutama räpsy sieltäkin nyt on! Sitten vähän avautumista aamuista. 

Niin se vain on välillä vaikeaa löytää potkua itsestään. Täällä on nyt 1,5 viikkoa toista harjoittelua takana ja aiemmin kertomani aikaiset aamuherätykset syö mua ÄLYTTÖMÄSTI. Tietysti siihen vaikuttaa tehtävän harjoittelun mielekkyys, tai niin… Sen totaallinen puute. Ihmiset on ihania ja on mahtavaa puhua kieltä, otan täysin sen harjaannuttamisen kannalta tän touhun, mutta kyllä on tavallaan turhauttavaa tuhlata matkoineen 10h päiväänsä, kun tekisi 100 kertaa mielummin jotain ihan muuta. Lenkkeilisi, makaisi auringossa ja vaikka mitä! :D

Tiedän että tämä touhu ei olisi näin vastenmielistä, jos voisin tehdä ilta ja yövuoroja, mutta kyseisessä paikassa toivotaan opiskelijoiden tekevän aamuja ja vain pari iltaa sain listaan suunnitella. Aamullan tapahtuu enemmän asioita, tosin mun mielestä siellä ei tapahdu koskaan mitään ja päivät ovat pääsääntöisesti ihan huuhaata ja koitan estää itseäni nukahtamasta ties mihin istuntoihin.

Ihmisen ei vaan mun mielestä kuulu herätä JOKA aamu 6, kun on vielä pimeää. Se on ok jos olet menossa tekemään jotain mielekästä, vapaaehtoisesti, itse haluaa nousta aikaisin, koska niin huvittaa tehdä. Mun kroppaa ei vaan huvita herätä näin aikaisin täällä, koska on vielä pimeää. Aurinko nousee siinä 7.30 jälkeen vasta tällä hetkellä. Kesällä kun on valoisaa niin silloin monesti mua jopa huvittaakin ja se johtuu ihan siitä, että on valoisaa jo aikaisin aamulla/aamuyöstä.

Vapaapäivinä en laita kelloa ja herään, kun aurinko nousee. Rauhassa aamupalaa ja sitten lähden jumppaileen. Sellainen rytmi sopii mulle ja oon energisimmilläni aamupäivästä enne lounas aikaani ja iltapäivällä taas potku vähenee huomattavasti, tuntuu että mulla näin on ollut aina.

Oon pyrkinyt nukkumaan sen 8h joka yö, ja oon erityisen hyvä nukkujakin kaiken lisäksi, joten kaiken järjen mukaan pitäisi olla levännyt. Enkä väsymystä niin tunnekkaan, mutta uupumusta kylläkin. Harjoittelu paikassa on älyttömän huono ilma ja tukahduttavan kuuma aurinkoisina päivinä ja raikasta ulkoilmaa ei saa mistään, itse pidän sitä isona syynä siihen että energia tasot laskee ja haukotuttaa, kun happi on olematonta. Eväkset on aina mukana ja säännöllistä ruokailua on helppo toteuttaa, mikä on mukavaa ja ruuan puolesta energiat pitäisi olla kohdillaan.

Päivän päätyttyä on taas istumista 1h verran julkisissa, se on myös puuduttavaa. Päivästä suurin osa lähes koko aika on istumista. Kotiin päästyä tuntuu, että oon juossut henkisen maratonin. Sitten kamppeet vaihtoon ja salille. Tässä tulee se kurjin vaihe, haluat lähteä, mutta jotenkin oot vain kuin nukkavieru ja ei huvita yhtään mikään. Sitten ei muutakun vain täytyy lähteä ja laittaa musat jytää. Yleensä jo salille kävellessä saan draivin päälle ja taas lähtee. Ihanne olisi, kun saisin urheilla aina aamu päivisin!

Reenin jälkeen helppo hymyillä! Sieltä se kesäkunto pilkistää!

Pus ihana Ella! <3

Mietin monesti mikä saa ihmiset tekemään työkseen hommia jossa ei viihdy, koska kyllähän työn täytyy olla jollain lailla kivaa, että sitä jaksaa tehdä päivästä toiseen? Tää on meinaan kamalaa henkistä ponnistelua ja voimia vievää. Voi tietysti olla että teen tästä vielä kamalampaa, kuin se on mutta… Yritän ainakin nähdä tosiaan näitä positiivisia asioitakin! Täällä on aurinkoa ja lämmintä se jos mikä on tärkeintä. Ensiviikolla onkin vapaata jo muutama päivä! 

Tänään pidän vapaa iltaa ja oltiin harkan jälkeen puistossa pari tuntia ottamassa aurinkoa. Ilta menee muutenkin chillisti, ihan vain ollessa, vielä huominen ja sitten onneksi kaksi iltavuoroa wuhuu!

Toivottavasti Suomessa kevät on jo pitkällä ja pääsette tekin nauttiin auringosta!

xoxo Mia