Mallorca

Aah… No se Mallorca! Olihan siellä ihanaa. Lämpöä riitti mukavasti, mutta ei ollut liian kuuma. Ensimmäinen päivä tuli vietettyä rannalla nauttien ja oleillessa. Olimme Platja de Palmassa ja näin jälkeen päin ajatellen, olisi voitu valita huomattavasti rauhallisempi paikka. Hotelli oli iso ja sakkia kaikenlaista, mutta pelkkiä saksalaisia. Tuli todettua, että jurriset suomalaiset ei ole mitään verrattuna näihin. Ensimmäisen yön jälkeen haettiin korvatulpat ja vartija oli kaveria. Mikä siinä on, että pitää hoilottaa?? Ei laulaa, vaan jurrista huutoa jossa juomalaulua joukossa? Niin tytöt kuin pojat, päivällä, illalla, yöllä ja aamuyöllä. Aamulla oli rauhallista järjestäen siihen aikaan, kun nousin aamulenkille kahdeksan aikoihin. Tietysti olin kuudelta herännyt niihin raivokkaisiin kotiin tulo yrityksiin, jotka kesti puoli tuntia… Tauotonta oven hakkaamista. Onneksi olen hyvä uninen ja ei se lomaa paljoa haitannut. Korvatulpat ei itseä kovin lämmitä, ne ei vaan pysy korvissani koko yötä, ei sitten millään. 

Olihan näissä ryyppäävissä saksalaisissa ihan viihdettä kerrakseen. Iltapäivän tunnin happyhour rantakadulla ja kaikki oli övereissä konttaamassa kadulla. Tulin siihen tulokseen, että kannatti ehdottomasti olla se eniten jurrissa oleva! Eniten selvinpäin olevalla oli meinaan hirvittävä työ, koittaa pitää täysin ymmärrystä vailla olevaa kaveriaan aisoissa. Katu oli kuin hedelmäpeli silmin varustettujen zombien vaellus. Tuntui ettei paikallisia näkynyt, kuin aamuisin. Saaren oli valloittaneet turistit, jo nyt vaikka ilmeisesti kesäkuukaudet ovat vilkkaimpia kuitenkin.

Päivän verran autolla kiersimme ympäri vuorien serpentiini teitä ja saarta. 

En voinut lopettaa maisemien upeuden ihailemista, ne vaan on jotain upeaa. Varsinkin meri, joka on niin sininen. Ei voinut aamuisinkaan hymyillä muuten kuin hangonkeksi rantahiekalla spurttaillessa. Nautin niin suunnattomasti merestä ja näkymästä, kun on hiekkarantaa silmän kantamattomiin ja vuoristo siintää taustalla.  Kaikkine mahtavine saksalaisineen päivineen loma oli ihana ja olisin viihtynyt pidempäänkin ehdottomasti!

Vuoristossa oli aivan mahtava fiilis kylissä, pihat pursusivat kukkasia ja sitruuna-ja appelsiinipuita. Siis ärsyttävää, koska haluaisin tietysti omalle pihalleni kaikki hedelmät ja tuon söpön ponin, joka vain hirnahteli menemään sitruuna puiden lomassa. Aamuisin olisi niin ihana kipaista sieltä omalta pihalta mehuun hedelmät hakemassa. Oikeastaan vuoristokylää ihmetellessä tuli aito oikea Espanjan tunnelma, mikä itselläni oli mielikuvissa aina ollut! Mietin että ne ihmiset jotka tuolla asuu, ei vain voi olla onnettomia. Kaikki luonnon kauneus mikä vallitsi, meni kyllä kaiken materiaalisen onnen edelle ehdottomasti. Tuolla asuessa ei tarvitsi mitään mammonia ja materiaa.

Täällä muuten nyt vietetään viimeisiä hetkiä Espanjan auringon alla ja kotiin lähtö siintää maanantaina. Haikein fiiliksin nautin ja pakkaan loput kimpsut ja kampsut kasaan.

Ennen sitä tietysti ehdin pötköttää vielä tehokkaasti huomisen. Menen Retiroon ja suostuttelen kaiken tämän lämmön suuntaamaan Suomeen, jotta saadaan sinnekin tämä 40 astetta! Vaikka kaiketi siellä ihan mukava sää myös on ollut, mutta eletteyä näissä lämmöissä ei tahdo vähempi riittää!

xoxo Mia